Viime hetken mietteitä ennen matkaa

On kiva sitten itse myöhemmin ”viisastuneena ja valaistuneena” (ha ha) matkan jälkeen katsella mitä sitä tulikaan etukäteen pelättyä, odotettua tai ylipäätään mietittyä.
Siksipä kirjaan nyt näitäkin ajatuksia ylös.

En kirjoita mitään lyhennelmiä loppuun, tämä kirjoitus on nimenomaan puhdasta pohdintaa ja spekulointia.

Pelot ja huolenaiheet:

* Kestävätkö jalat ja selkä? Ensisijainen huolenaiheeni, selkä ei edelleenkään ole parhaassa tikissä. En kuitenkaan tästäkään ota stressiä, enkä kuluta energiaani miettimällä asiaa liikaa, se tulee eteen mitä tulee ja sen mukaan muutetaan suunnitelmia jos on tarvis.
Olen sanonut etukäteen Karille, että jos selkä prakaa (noidannuoli min 3 päivää lepoa) niin hänen on jatkettava matkaansa yksin. Minulla ei ole aikarajoituksia, Karilla on, itsehän voin jatkaa matkaani vaikka jouluun asti jos sikseen tulee.
Tämä on ainoa vaatimus minkä olen matkalle esittänyt, minun takiani Karin matka ei saa keskeytyä.

*Saanko nesteytettyä itseäni tarpeeksi?
 Juon normaalistikin paljon vettä, miten hyvin siis pullollinen (tai kaksi) riittää juomapisteitten välillä näin helteillä.

Lupaan:

*Olla huolehtimatta liikaa siitä miten lapset pärjäävät
*Nauttia kaikista kokemuksista, olla suorittamatta ja oppia muilta ja itsestäni lisää, olla avoin kokemuksille
*Antaa itseni olla myös heikko, sillä näin voin mahdollisesti löytää vahvuuksia tai voimaa niistäkin asioista joita itse pidän heikkouksinani

Mitä odotan pyhiinvaellukselta:

*Aikaa mieheni kanssa, monenlaisia elämyksiä, hyvää seuraa, uusia tuttavuuksia, matkaa itseen, hiljaisuutta, yhteisöllisyyttä, iloa, naurua- kyyneleitäkin vähän- fyysistä kasvua, henkistä joustavuutta, Jumalan armoa, hengellistä polkua, kasvattavia elämänoppeja, kaunista luontoa, voimaa ja muistoja vuosiksi eteenpäin- ja monia askeleita.
Minulla on erilaisia odotuksia, kyllä. Pohtijana tämäkin kuuluu osana minun matkaani. Tiedän niistä odotuksista osan täyttyvän kuten olen ajatellutkin, mutta osa voi yllättää joko positiivisesti tai negatiivisesti, tai olla täyttymättä. Hyväksyn sen, olisin pettynyt jos matka menisi etukäteen kirjoitettamani käsikirjoituksen mukaan (jollaista siis ei ole olemassakaan).

Tänään matka suuntaa Pariisiin, perjantaina junalla St Jean Pied de Portiin ja lauantaina alkaa kävely kohti Santiagoa.
Säätiedotus (tällä hetkellä) lupaa Pyreneitten ylitykseen lauantaiksi aurinkoista, +26. Tuo olisi aika ihanteellista, mutta ne jotka minut tuntevat, tietävät etten juurikaan säistä valittele. Kun niille nyt vain ei voi mitään.
Olen innoissani, erittäin onnellinen ja koen olevani hyvin hyvin siunattu. Seikkailu, täältä tullaan!

image

Ystäväni, jonka kiviä kannan mukanani Caminolla (sovimme muuten että palasen kivestä kannan perille asti, näin hän kulkee mukanani koko matkan), lähetti minulle varalusikan. Tarina lusikoista on hieno, kertoo hyvin siitä millaista elämää sairaat elävät arjessa, miten heidän pitää suunnitella päivänsä etukäteen jaksamisensa kanssa, pukeutumisesta päivälliseen, heräämisestä nukahtamiseen. Voit lukea tarinasta halutessasi lisää laittamalla Herra Googlen postilaatikkoon sanat: ”The Spoon Theory”, kirjoittajana Christine Miserandino.

Tarina pätee myös haastaviin elämäntilanteisiin tai vaikkapa tällaisiin vaativiin matkoihin jollainen caminokin tietyssä mielessä on.
Minun varalusikka-koruni nimi on ”Elämänpuu”, koruja on erilaisia. Kiitos ystävälleni tästä kauniista lahjasta ja kauniista ajatuksesta: Kun en enää jaksaisi matkallani, on minulla vielä yksi varalusikka (voimaa) päivääni jäljellä. <3

image

Höpöhöpöä ja tulevaisuuden suunnittelua, joka sekin kuuluu myös osana tähän Caminon pohdintaprosessiin:

Kävin eilen laitattamassa ripset joista aikaisemmin ohimennen taisin mainita varusteluettelon yhteydessä.
Herttinen sentään miten pitkä aika piti maata paikoillaan, en olisi millään jaksanut ja silmien kiinni pitäminenkin tuotti tuskaa. Olen kuitenkin hirmu tyytyväinen, lopputulos on sellainen kuin suunnittelimmekin. Liian pitkiä räpsyjä en halunnut, eikä niitä voi laittaakaan, koska käytän laseja ja aurinkolaseja.
Ripsien laitto helpottaa arkipäivän ”kaunistautumista” ja ymmärsin nyt aamulla tukka pystyssä ja naama valahtaneena peiliin katsoessani hyvin miten toiset jäävät näihin koukkuun. Ainakin ripsarit aina ripsissä, hih.

Tosin… olen elämässäni matkalla kohti turhien kemikaallien jonkinasteista välttämistä (kokeilu tästä alkaa toden teolla vasta kun saavun matkalta), joten en tiedä jäikö kokeilu viimeiseksi (ainakin toistaiseksi) ripsien osalta. Kynsiaineillehan jollain tasolla ilmeisesti allergisoiduin kun laitatin tekokynsiä. Mutta en luota kylläkään enää siihen firmaan jossa niitä laitatin, että onko kyse allergiasta vai jostain muusta… näin.

Kokeiluuni tulee kuulumaan kemikaalitietouden lisäksi myös monia muita elementtejä fyysistä terveyttä ja kauneudenhoitoa unohtamatta. Tulen tekemään itse osan kaikista käyttämistäni pesuaineista ja rasvoista, aion muuttaa ruokavaliotani vieläkin enemmän raakaruoan suuntaan (ei minusta kuitenkaan vegaania tai raakaruokailijaa koskaan kokonaan tule, no hätä tai turha huokaista helpotuksesta, miten vaan…) , siirtyä luonnonkosmetiikkaan joiltain osin (mm.hiusvärit) ja entistä enemmän painottaa puhtaaseen ruokaan ja monipuoliseen liikuntaan. Katsotaan mikä vaikutus tällä kaikella on kilpirauhasiini (hormonitoimintaan). Mitäpä en olisi tämän jälkeen niiden eteen tehnyt.
OIkeastaan olen kyllä aikas melkoisen innostunut tästäkin!

Ihmiskoe osa 479830200 alkaa siis syksyllä, mutta sitä ennen räpsyttelen ripsiäni Caminolla.
Palataan päiväkirja-asiaan kun tulen matkaltani, lyhyitä matkapäivityksiä siihen asti Facebookin puolella. Mukavaa loppukesää/ alkusyksyä!

image

Teksti ei ehkä puhelimen kuvassa näy, joten toisto ei varmaan ole pahasta:

”I never knew how strong I was until
I had to forgive someone who wasn´t sorry,
and accept an apology I never received.”

XXX
Tanja

4 vastausta artikkeliin ”Viime hetken mietteitä ennen matkaa

    • Kiitos samoin Sari sinulle ❤️
      Terkut Pariisin liepeiltä. Just tultiin kotio kentältä, phuuh.

    • Moikka, vastasinkin jo tuonne sun blogiin että palasimme Pariisiin eilen illalla. Joten en ollut vielä palannut reissulta kun olit kirjottanut 😄 Meillä oli hotelli varattuna Santiagossa 9.9 ja lento kotiin 10.9, joten ehdimme vielä kävelemään Finisterreen ja Muxiaan (4 päivää).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *