Fyysinen, henkinen ja hengellinen matka

Matka tulee olemaan näitä kaikkia: fyysinen, henkinen ja hengellinen. Tai ehkä olisi pitänyt laittaa järjestykseksi hengellinen, henkinen ja fyysinen, sillä tässä järjestyksessä vaellustani ajattelen. Oli kuitenkin helpointa aloittaa tuosta fysiikasta.

Matka tulee epäilemättä olemaan fyysisesti koettelemus. Helteet, jalka- ja selkäongelmat, matkan pituus ja sen jokapäiväisyys. Vaikka kuntoni on melkoisen hyvä, tulee helle verottamaan osansa voimistani- en ole mikään ihmenainen. En kuitenkaan huolehdi tästä liikaa, en huolehdi oikeastaaan ollenkaan matkan fyysisestä osuudesta. Se tulee eteen mikä tulee, ilmoille ei voi mitään ja jaksaminen- no, sen näkee sitten. Tiedän että päiväkirjaani tulee merkintöjä ”rankka”, ”helle”, ”jalat sitä ja tätä” jne, mutta olen ihminen siinä missä muutkin. En ole menossa päiväkävelylle puistoon ja se saakin näkyä fiiliksissä. Kyse on pyhiinvaelluksesta ja kuumimpaan aikaan tehdystä megapitkästä kävelystä, eli en odotakaan helppoa matkaa. En toisaalta kyllä toivokaan ongelmia matkalle, mikään marttyyri tai masokisti en sentään ole.

Jos jokin huolettaa, on se tämä ”mysteerikipujalkani”, jossa on jatkuvasti jännetulehduksen kaltaisia oireita. Olen ollut jo jonkin aikaa teipattuna (mikä onneksi auttaakin osaksi), vauhti kävelyssä on pudotettu minimiin ja rinkasta olen karsinut tavaraa myös ihan varmuuden vuoksi. Kipu alkoi uudestaan juoksulenkillä, joten levon jälkeen olen keskittynyt vain kävelyyn. Salilla en ole uskaltanut käydä viimeisen noidannuolen jälkeen. Otan nyt vain hyvin hillittyjä riskejä ettei mikään tule minun ja caminoni väliin.

image

Toinen asia mikä fysiikan suhteen huolettaa, on caminon ruokavalio. Tiedän että se tulee olemaan täysin erilainen kuin kotona ja tämä aiheutti pitkään päänvaivaa. Syön lähestulkoon aina aamulla puuroa erilaisten lisukkeiden kera ja nautin päivällä chiarahkaa marjoilla, ruokana proteinia kasvisten kanssa ja hyvin vähän leipää ylipäätään. Lihon todella herkästi ja jaksaminen on vähempää muunlaisella ruokavaliolla. Mutta toisaalta, tämänkin voi ottaa haasteena… Ja toisekseen, kyllä jo etukäteen hieman mielessäni olen herkutellutkin ja odotan varsinkin tätä osuutta matkan ruokakokemuksissa (ha ha ha).

Aamupuuro sellaisena kun sen haluan image

No, sitten matkan hengelliseen ja henkiseen puoleen.

Jopa uskoville matkalla voi olla erilaiset tarkoituksensa, eli hengellisyys matkalla voi näkyä tai sen voi kokea hyvin eri tavoin. Minulle camino on hyvin henkilökohtainen matka ja sen syyt ja hengelliset toiveet ovat moninaisia, mutta melko samanlaisia kuin jo vaikkapa tuhat vuotta sitten.

Caminon kerrotaan vanhastaan yleisesti ottaen kuvaavan matkaa jossa on vanhurskauttamisen kolme vaihetta: Alkuun tunnustetaan synnit ja nousu Pyreneille kuvaa tätä. Sen jälkeen on vuorossa synninpäästö, kuljetaan Puente la Reinan ahtaasta portista lävitse, saavutaan ”Rautaristille” (Ponferrada), jonne jätetään kaikki menneisyyden taakat symbolisesti kotoa tuotujen kivien muodossa.
Sitten ovat vielä anteeksiannon portit (Villafranca) jossa annetaan anteeksi kaikille niille jotka ovat vaeltajaa vastaan koskaan rikkoneet. Ja lopulta saavutaankin Santiagoon, jonka jälkeen oli puhdas saamaan ehtoollista.

Lupasin kertoa hieman kivistä viime päivityksessä. Tarina niistä on jo yllä, mutta minulla on useanlaisia kiviä mukanani, eivätkä kaikki kivet ole taakkoja minulle.

Kannan tavallaan mukanani ystävääni, joka on kärsinyt elämässään paljon. Kannan häntä mukanani näiden alla kuvassa olevien kivien muodossa, sillä hän ei itse pysty matkaa kävelemään vaikka haluaisi. Taakka hän ei minulle missään nimessä ole. Tämä on sellainen ystävänteko.
Näillä kivillä on meille molemmille merkityksensä, ne kuuluvat lapsuuteemme vahvasti. Mutta ennenkaikkea varsinkin toisella kivellä on hyvin erityinen merkitys ystävälleni. Kivi on palanen suurempaa kiveä joka on kulkenut pitkän matkan ja on lahja hänelle rakkaalta ihmiseltä.
Minä toivon että kun nämä kivet lasken rautaristille, saisi ystäväni siitä ennenkaikkea voimaa tulevaisuuteen.

image

Tässä alla ovat minun kiveni. Kaksi niistä on Suomesta minulle erityisistä paikoista ja yksi kivi on Ranskasta. Ranskasta tuodussa kivessä on kaikkien menehtyneitten eläinteni (8) nimi. Ranska tulee olemaan ensimmäinen maa jossa minulla ei ole lemmikkiä ja siksi halusin kirjoittaa lemmikkieni nimet sellaiseen kiveen joka on sieltä.
Tarkoitukseni ei ollut alunperin mitään tällaista kiveä tehdä, mutta tämä kuuluu ehkäpä enemmän sinne osioon ”henkinen”, Roomeon (koirani) kuoltua juuri ennen caminoa.

image

Sitten simpukka-asiaa.
Joku ehkä tietääkin jo simpukan merkityksen tai sen huomasi rinkassani. Kyseessä on Pyhiinvaeltajan simpukka, symbolinen esine vaellukselle. Tarinoita miksi simpukka, on muutamiakin ja niitä löytyy netistä.

Simpukankuorta käytettiin ennenvanhaan myös caminolla juoma- ja ruoka-astiana. Minulla on mukanani hyvin kevyt metallikuppi (en ole muistanut kuvata sitä) rinkassa roikkumassa, mutta saattaapi olla että juon viinilähteellä viinini tästä 😉

image

Keltaisten nuolien (opastemerkit caminolla) lisäksi löytyy myös tällaisia opastemerkkejä. Paitsi että se opastemerkeissä kuvaa nuolen kärkeä, kuvaa se myös niitä eri caminoita jotka vievät kaikki lopulta Santiagoon.

image

^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^

Lopuksi vielä yksi tai ehkä kaksi muutosta rinkan sisältöön.
Luovuimme sadeviitasta ja sadesäärystimistä (yhteensä reilu 600 grammaa) ja vaihdoimme ne vaeltajan sateenvarjoon, joka toimii myös aurinkosuojana (paino noin 300 grammaa).

 

Tutustuessamme asiaan innoistumme molemmat tästä ja päätimme että jos sadeviittaa tarvitsemme, hankimme jotkut matkan varrelta. Viitta helteisellä sadeilmalla ei tosin ollut mukava kokemus kun sitä testasin, heh.
Rinkkaan kiinnitettävä aurinkosuojattu varjo antaa koko matkan ajan varjon ylle ja 50+ suojan esim. eilen matkan varrella olleseen uv-indeksi 9.

Mukanamme on aina varjo- myös tauoilla ja puuttomalla osuudella- ja näin voi kulkea halutessasan hatutta ja lämpötila varjon alla on myös tietenkin alempi kuin auringossa. Sateen/ auringonvarjo on kestävä, mutta tokikaan se ei suojaa rankkasateilta. Toisaalta, voi olla ettemme saa matkallemme yhtään sadepäivää, mutta jos alkaa näyttää pahalta, matkan varrella on kauppoja joista saa vaikka sadevaatteet tarvittaessa. Ja jos kastumme, niin sittenhän kastumme. Vähän heittäytymistä mukaan matkaan…

Ja kaikki ystävämme tietävät että sen me olemme elämässämme aina kyllä osanneet 😉

Ainiin. Se toinen tavara joka saattaa muuttua rinkassa. Kävin eilen ostamassa aivan ihanan pienen purkin vartalovoita The Body Shopista, se saattaa kuitenkin syrjäyttää mukana olevan after sun-voiteen. Minulla on suojanani pitkähihainen paita, aurinkovarjo ja aurinkovoiteet. Ehkä pärjään niillä ja voin ottaa mukaani vartalovoin, jollaisia mielummin käytän (myös jaloille).

Nyt on enää vuorossa seuraavaksi lähtötunnelmat ja sen jälkeen feissarisivujen päivitystä matkalta. Ehkä nyt alkaa jo pikkuisen vatsassa kuplimaan 🙂

Kuva varjosta

image

 

 

13 vastausta artikkeliin ”Fyysinen, henkinen ja hengellinen matka

  1. Muokkaan vielä julkaisua. Nettiongelmien takia osa tekstistä ei ole tullut mukaan. Palaan loppukuviin myöhemmin 😊

    Muokkaus: teksti korjattu

    Muokkaus 2: linkki ei toimi koska siitä puuttuu www. edestä 😝

  2. Oi minua jännittää teidän puolestanne! 😀 Minä voin etänä hoitaa kaiken jännityksen, niin te voitte lähteä oikein rentoina reissuun!!

  3. Lisään vielä, että nyt harmittaa, etten ole Facebookissa, jos siellä tulee olemaan caminokuulumisianne. Mutta toivonmukaan jossain vaiheessa saan tietää, miten teillä menee/meni.

    • Voi harmi tosiaan 😧 En tiennytkään ettet ole feissarissa.
      Päivitän kuitenkin blogin sitten syyskuussa kun tulen kotiin. Teen päiväkirjan ja suljen blogin sopivan ajan kuluttua vasta niin että ehtivät halukkaat lukemaan 😊

      PS. Olen tässä juur kävelyllä 😂

  4. Oletko Instagramia harkinnut? Sen kautta on myös kiva laittaa kuulumisia, kun tauoilla pääsee nettiin hyvin ja voi laittaa kuvia ja muutamia sanoja miten menee. Ymmärrän kyllä, ettei sitä montaa somea viitsi päivitellä: D Minulla jäi twitter kokonaan caminon aikana, en innostunut siitä uudelleen ollenkaan.

    • Mä oon instassa mutta en halunnut sitä julkiseksi, enkä oikein muutenkaan sitä muista käyttää ja päätin päivittää vain yhteen paikkaan. Feissarisivu ei ole mun henkilökohtanen vaan blogin. Pidän sillälailla itteni tästä sivussa 😁

      • Voinko pyytää sua facebook-kaveriksi, niin voidaan katsoa sieltä yhdessä, terveisin campasimpukan sisko?

          • Onnistuiko? En muuten tiedä onnistuisko jopa silloin jos ei kuulu fb mut muuten kyllä pitäis toimia ihan kenelle vaan 😊

            Noille ”ei-henkkoht”- sivuille ei pyydetä ollenkaan kaveriksi, joko tykätään sivustosta/ liitytään sivustoon, riippuen sivuista, jolloin kirjoitukset PITÄIS tulla automaattisesti sun omalle tilille tai sitten käyt vain kurkkaamassa silloin kun mieleen tulee, ei tartte edes tykätä sivusta 🙈

  5. Anteeks nyt kauheesti, jos mä oon ihan toivoton pessimisti, mutta onkohan tuo rinkka/sateensuoja sittenkään ihan toimiva juttu? Aattelin vaan, että varmaan se toimii jos sade tulee suoraan alaspäin, mutta jos on vähänkään tuulta ja tuiverrusta, niin eikös silloin kastu melkein joka puolelta?

    • Saa olla pessimisti 😄
      Suoraan sanottuna: en tiedä. Luin aiheesta foorumilla ja netistä muuallakin. Toiset pyhiinvaeltajat vannovat sen nimeen, toiset eivät kokeilisi. Kerron kun palaan millaista matkanteko sen kanssa oli 😊

      Varjo ei varmasti toimi rankkasateella, kuten jo aiemminkin sanoin, mutta oli sekin hirveätä kun oli viitta päällä helteellä. Sadevaatteita en ota, koska olemme liikkeellä helleaikaan. Tätä harkittiin kyllä moneen suuntaan.

      Varjoa voi käännellä sivullekin, mutta en usko sen toimivan kovalla tuulella niin. Varjo on kestävämpi kuin normivarjo, melko isokin (mutta kevyt).
      Sen pääasiallinen paino on suoran auringon paahteen estossa. Jos meille iskee sadekausi, käymme ostamassa viitat.
      Erämaassahan emme ole 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *