Miten treenaan?

image

Minulla ei ole mitään valmista tai varsinaista ohjelmaa treenaamiselle. Yritän kuunnella kroppaani ja toki tunnen tähän ikään itseäni- heikkouksiani ja vahvuuksiani kävelijänä-, mutta tässä sitä hioutuu samalla kun kokeilee erilaisia tapoja ja maastoja.

Jo koirankin takia kävelen tietysti joka päivä, askelmääräni ovat arjessa ihan hyviä vielä koiravanhuksenkin kanssa vaikka ”olenkin vain kotona”. Se mitä minun on pitänyt kuitenkin alkaa harjoittelemaan, ovat pitkät matkat ja rinkan kantaminen.

Toistaiseksi pisin matkani on ollut 20 km, ilman rinkkaa tosin, ja hyvin meni. Yritin muistaa tauottaa reissua ja ottaa tarpeeksi rauhallisesti. Camino ei ole kilpajuoksu, tätä ovat painottaneet monet lähteet ja näin itsekin ajattelen. Miehelleni pitkät matkat rinkan kanssa ilman suurempia taukoja eivät tuota vaikeuksia, joten olen painottanut hänelle kuuntelevani vain ja ainoastaan omaa kehoani, heh.

Olen lisännyt matkan pituutta vähitellen. Teen pitkän matkan jälkeen joitakin lyhyempiä matkoja antaen kroppani toipua. Eilen otin sairasteluni jälkeen rinkan taas mukaan kuvioihin, sen kanssa harjoittelen matkan lisäämistä vieläkin maltillisemmin kuin ilman rinkkaa. Rinkkani painaa vesineen ja painoineen (myös rinkan paino huomioitu) noin 14 kg. Tätähän se ei tule missään nimessä painamaan Caminolla. Taktiikkani on kuitenkin tämä.

Lisään siis matkan pituutta ja sen jälkeen tihennän näitä pidempiä matkoja. Mitään kovin säännöllistä tästä tällaisesta harjoittelusta en tee, sillä muuten käytän paukkuni ennen varsinaista matkaa loppuun. Fiilis on tällä hetkellä paras mittarini ja teen niin monta pitkää matkaa viikossa kuin hyvältä tuntuu, oli se sitten yksi tai viisi.

Olen jo huomannut että viisi kilometriä on aivan eri kuin kymmenen. Ja kymmenen km aivan eri asia kuin 20 km. Ja rinkka selässä kävely aivan eri asia kuin ilman rinkkaa kävely. Rinkka ei tavallaan tunnu selässä miltään, mutta jalkani ovat huomattavasti raskaammat. Jalat turpoavat nopeammin ja enemmän, askel ei nouse niin kevyesti kuin ilman rinkkaa.

Maasto on myös suuri vaikuttaja. Reittieni varrella on paljon erilaisia maastoja ja lempparini on ehdottomasti hieman epätasainen pelto tai metsätie nousuineen ja laskuineen. Epämukavinta on tasaisella asvaltilla.

Entäpä ne rakot. Kenkäni ovat ehkä maailman mukavimmat, niistä en ole rakkoja saanut. Valitettavasti kuitenkin sain pienen rakon alun pikkuvarpaaseeni tennareista joita käytin sunnuntaina. Eilen pitikin kesken rinkka-matkan laittaa laastari jalkaan, mutta muuten ei ole ongelmia ollut. Ei edes siitä huolimatta että pääsiäisenä sairastamani viruksen takia varpaistani (ja sormistani ja kämmenistäni) lähtevät nahkat pois. Kuulostaa ehkä kamalalta mutta melko kivutonta se on ollut, heh, ei ollenkaan samanlaista kuin miltä rakko tuntuu.

Sukka-asiat ovat hieman kesken. Päällisukkana minulla on ohut merinosukka, aivan ihanat! Mutta alussukkia olen ostanut vaikka minkälaisia ja aina niissä tuntuisi olevan… no jos ei nyt ihan ”vialla” jokin, niin sanoisin etten ole löytänyt vielä niitä täydellisiä alussukkia. Etsintä jatkuu.

Kahdet sukat päällekkäin aiheuttavat pitkillä matkoilla ongelmia kakkosvarpaitteni (toisiksi suurimmat varpaat) kynsien kanssa, jotka kaartuvat mielellään kuin kotkan kynsi alaspäin ja ovat paksummat kuin muiden varpaitten kynnet. Pidän kynteni kyllä hyvin lyhyinä, mutta kahdet sukat päällekkäin vetävät näitä kakkosvarpaita jotenkin koukkuun niin että sukan reuna ilmeisesti painaa kynsiäni… Vaikkei niissä siis ole edes mitään ”oikeata reunaa”. Kengät eivät osu missään vaiheessa varpaisiin, eivät edes tukien kanssa- joita muuten olen uskollisesti nyt pitänyt.

Tuet muuttavat alaselän asentoa suorempaan, puhuimme tästä eilen ortopedin kanssa. Tuet muuttavat mielestäni kenkiä hieman huonompaan suuntaan, mutta ovat tärkeitä jalkojeni ja selän asennolle. Pelkään kuitenkin kovien tukien vaikutusta kantapääni ongelmiin.

Mainitsinkin jo mukavista kengistäni. Niiden ostamiseen kannattaa satsata aikaa ja ehkä vähän eurojakin. Itselläni on ollut muutaman vuoden ihan hyvät talvikävelyyn tarkoitetut kengät, mutta en voi puhua samaan aikaan niistä näiden uusien kenkieni kanssa. Meindl´in kengissä on hyvä tuki, loistavat pohjat ja ne sopivat omaan lestiini täydellisesti. Huomasin heti rentoutuvani yläkropastani niillä kävellessä, löysät nilkkani ovat saaneet tiedostamattani jännittämään kävelyä. Oli aivan järjettömän ihanaa heilutella vapautuneesti käsiään. Lenkkaritkin ovat nykyisin käytössä siis vain juostessa ja koiran pikkukävelyillä.

Reissujen jälkeen otan aina kylmiä, hoitavia jalkakylpyjä ja rasvailen jalkojani hyvin monesti päivässä. Jalkojen hyvä hoito on ihan yhtä tärkeää kuin kenkien kunto ja jalkojen treenaaminen.

Lyhyt yhteenveto:
Hyvät kengät ovat tärkeääkin tärkeämmät ja maltti on valttia kävellessäkin.  Matkani ovat tällä hetkellä 6,5 km-20 km. Rinkka on kulkenut mukana vielä vain alle 10 km kävelyissä. Ne täydelliset sukat vielä löytämättä, aion kokeilla kenkiäni myös vain vaellussukkien kanssa kun vain uskallan. Jalkojen hoitoa ei pidä unohtaa. Positiivinen asenne ja rento ote kävelyyn, hyvä siitä tulee!

2 vastausta artikkeliin ”Miten treenaan?

  1. Heipsu! Tohon jalkojen turpoamiseen ja väsymiseen voisi varmaan kokeilla jotain kompressiovaatetta… sukat, säärystimet, housut? Mia ainakin kehui kompressiojuoksuhousuja, jaksaa kuulemma paljon paremmin 🙂 Mä käytän töissä lentosukkia, ja kyllä heti huomaa jos ne kaikki on pesussa ja on jaloillaan sen 8 – 9h ilman mitään puristusta, niin on työvuoron jälkeen jalat ihan eri tavalla väsyt…

    • Tervehdys 🙂
      Olen lukenut noista urheilukamoista kompressiolla kyllä hyvää. Noita housuja tietysti vois kokeilla… Musta vaan kaikki tuntuu niin oudolta kun mikään ei sais puristaa tai kiristää. Olen muuten käyttänyt kompressiosukkia urheillessa, ei mitään vaikutusta. Mutta ehkä ne pitäis olla teetetyt? Kävellessä käytin ja noita sukkia kun vielä pidin kahta sukkaa, enkä huomannut siinäkään mitään- valuvat vaan ärsyttävästi 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *